A great overview of different articulations of "metamodern"
4 stars
This book offers a great overview of how thinkers from different fields have been trying to describe what many have called "metamodernism", the next stage of cultural development after postmodernism. It also aims at a kind of synthesis between them: though many thinkers mentioned have described metamodernism somewhat differently, they all share the same basic logic.
Whereas postmodernism was deconstructive, metamodernism aims at reconstruction: its objective is to move beyond postmodernism, use all the insights gained in previous premodern, modern and postmodern phases, and finally overcome postmodern disintegration. This allows again for a coherent, unironic worldview.
Menestyskirjan uusi laitos sisältää kirjailijan jälkisanat suomalaisille lukijoille
Palkitun kirjailijan esseekokoelma Venäjästä ja venäläisyydestä, tsaarien …
Pessimistinen vuodatus Venäjän tilasta
3 stars
Mihail Šiškinin näkemys Venäjän tilasta ja tulevaisuudesta on äärimmäisen pessimistinen: koko Venäjän historia on orjuuden historiaa, kansa ei osaa olla muuta kuin vallan pelokas palvelija. Demokratiaa ei Venäjällä ymmärretä eikä haluta, eikä valtaapitäviä kiinnosta muu kuin valta itsessään.
Šiškin synkkä näkemys lienee tarpeellista ravistelua; Venäjään on ennen sen Ukrainassa aloittamaa sotaa suhtauduttu naiivisti ja tietoisesti silmät suljettuna .
Kirja käy läpi sitä, miten venäläinen mentaliteetti on muovautunut eri historian samankaltaisina toistuvien vaiheiden kautta. Kirjakin kyllä toistaa ajoin tarpeettomasti itseään.
Vasta viimeisissä luvuissa nousee esille edes pientä optimismia: ehkäpä nuorisossa on kuitenkin tulevaisuus. Kaiken pessimistisen tylytyksen jälkeen tämäkään toivo ei kuitenkaan kuulosta kovin uskottavalta.
@Stoori Tämä on minulla usein sienireissuilla korissa mukana, ja erikoisen sienen nähdessäni teen parhaani sen tunnistaakseni. Ei ihan helppoa, sieniä on niin valtava määrä ja tässäkin kuvatuissa vielä monenlaista varianttia.
Entä jos planeetan hallitseva elämänmuoto olisikin puu?
4 stars
En ole ennen Risto Isomäkeä lukenut, ja tämä osui aika sattumalta kirjaston valikoimista äänikirjaksi ajomatkalle. Kun ehdin päästä kotiin ennen äänikirjan loppumista, luin sitten loput perinteisesti paperilta.
Isomäki kuvaa kiinnostavasti ekspansivistisen ihmiskunnan kohtaamista aivan toisenlaisen - samaan aikaan tutulta vaikuttavan, mutta silti tuntemattoman - elämänmuodon kanssa. Onko outoa planeettaa hallitseva jättimäinen puu tietoinen, entä mitä tapahtuu jos se leviää muille planeetoille?
Tämä oli kevyttä, viihdyttävää lukemista, samalla sopivasti mielikuvitusta kutkuttavaa.
Ihmisen haltuunsa hankkima Tuhon tekniikka on muuttanut todellisuuden periluonnetta. Se muuttaa Jumalan ja ihmisen välistä työnjakoa niin, että Lopun ajan …
Ihmisen haltuunsa hankkima Tuhon tekniikka on muuttanut todellisuuden periluonnetta. Se muuttaa Jumalan ja ihmisen välistä …
Alustava, mutta osin onnistunut ja kiinnostava hahmotelma ateistisesta kristillisyydestä
3 stars
Terho Pursiainen tunnettiin 1960-70 -luvuilla kapinallisena kommunistipappina, ja 1980-luvulla Pursiainen toimi SKDL:n kansanedustajana. Tämän kirjan Pursiainen kirjoitti eduskuntalomalla alkuvuodesta 1984, sitä ennen erottuaan pappisvirasta, todettuaan että "en ole päivääkään elämässäni uskonut erilliseen olentoon, jonka nimi on Jumala".
Tämä kirja on on kirjoittajansakin mukaan lyhyessä ajassa häthätää kirjoitettu - ja se näkyy kiemuraisessa kielessä ja tietynlaisessa järjestelmällisyyden puutteessa. Ei vaikuta siltä että kustannustoimittaja olisi juurikaan tekstiin puuttunut. Silti sen ensimmäinen puolikas oli varsin sujuvaa luettavaa ja ajattelultaan oikein osuvaa. Pursiainen pyrkii sinänsä osuvassa kritiikissään olemaan konstruktiivinen, vaikka ei konstruktiivisuudessaan pääse hirveän pitkälle. Ajattelutyö selvästi on vielä kesken, mutta hyvällä alulla. Kirjan toisesta puolikkaasta sen sijaan on vaikeampi saada otetta, Pursiainen rakentaa siinä jonkinlaista kristillistä eksistentialismia, ja vaikka ajattelu on varmasti kirjoittajalle itselleen kirjasta, lukijalle sitä ei tarjoilla kovin lähestyttävästi.
Pursiainen palasi myöhemmin saman kirjan teemoihin ja totesi olevansa joidenkin tässä esittämiensä ajatusten kanssa sittemmin eri mieltä. Ehkäpä nekin tekstit voisi ennen …
Terho Pursiainen tunnettiin 1960-70 -luvuilla kapinallisena kommunistipappina, ja 1980-luvulla Pursiainen toimi SKDL:n kansanedustajana. Tämän kirjan Pursiainen kirjoitti eduskuntalomalla alkuvuodesta 1984, sitä ennen erottuaan pappisvirasta, todettuaan että "en ole päivääkään elämässäni uskonut erilliseen olentoon, jonka nimi on Jumala".
Tämä kirja on on kirjoittajansakin mukaan lyhyessä ajassa häthätää kirjoitettu - ja se näkyy kiemuraisessa kielessä ja tietynlaisessa järjestelmällisyyden puutteessa. Ei vaikuta siltä että kustannustoimittaja olisi juurikaan tekstiin puuttunut. Silti sen ensimmäinen puolikas oli varsin sujuvaa luettavaa ja ajattelultaan oikein osuvaa. Pursiainen pyrkii sinänsä osuvassa kritiikissään olemaan konstruktiivinen, vaikka ei konstruktiivisuudessaan pääse hirveän pitkälle. Ajattelutyö selvästi on vielä kesken, mutta hyvällä alulla. Kirjan toisesta puolikkaasta sen sijaan on vaikeampi saada otetta, Pursiainen rakentaa siinä jonkinlaista kristillistä eksistentialismia, ja vaikka ajattelu on varmasti kirjoittajalle itselleen kirjasta, lukijalle sitä ei tarjoilla kovin lähestyttävästi.
Pursiainen palasi myöhemmin saman kirjan teemoihin ja totesi olevansa joidenkin tässä esittämiensä ajatusten kanssa sittemmin eri mieltä. Ehkäpä nekin tekstit voisi ennen pitkää etsiä käsiinsä ja lukea; tämä kirja on lojunut (muistaakseni) lukemattomana kirjaston poistokirjana kirjahyllyssäni ehkä jopa parikymmentä vuotta.
Johdatus Johannes-passioon kertoo, mistä Bachin pääsiäisteoksessa on kysymys. Passio käydään läpi osa osalta, tekstejä ja niiden taustoja selitetään ja Bachin …
Johdatus Johannes-passioon kertoo, mistä Bachin pääsiäisteoksessa on kysymys. Passio käydään läpi osa osalta, tekstejä ja …
Pieni, mutta syvälle vievä johdatus Bachin Johannes-passioon
5 stars
Olen itse ajatellut Bachin passiot musiikillisiksi katedraaleiksi: niillä on paitsi oma jylhä muotonsa vaikuttavana kokonaisuutena, mutta lähempää tarkastellessa niistä paljastuu loputtomasti kiinnostavia yksityiskohtia. Vähän samanlaista vertausta käyttää myös Topi Linjama tässä mainiossa pienessä kirjassaan, jossa musiikin ja sen merkitysten kautta avautuu myös monenlaisia elämään ja maailmaan liittyviä havaintoja ja pohdintoja.
Kirjaa nyt tuskin kannattaa lukea ihan vain sellaisenaan, vaan kohteena olevan musiikin kanssa nautittuna. Siinä riittää kuunneltavaa useammaksikin kuuntelukerraksi, kuten kirja tekee selväksi.
Johdatus Johannes-passioon kertoo, mistä Bachin pääsiäisteoksessa on kysymys. Passio käydään läpi osa osalta, tekstejä ja niiden taustoja selitetään ja Bachin …
Mies on asianajaja, arvostettu kuusikymppinen ammattimies. Vaimo on kaunis ja nuori, ja avioliitto kuin orkidea: se vaatii enenevästi lämpöä, kosteutta, …
Mies on asianajaja, arvostettu kuusikymppinen ammattimies. Vaimo on kaunis ja nuori, ja avioliitto kuin orkidea: …
Muistot, syyllisyys, hulluus, oikeus
5 stars
Kuuntelen vain aika harvoin äänikirjoja, mutta onnekkaasti tämä sattui kirjaksi, jonka kuuntelin ajomatkalla Helsingistä Lappiin. Ja kuinka sopiva kirja olikaan juuri kuunneltavaksi: kerronta on ystävänsä kuolemasta järkyttyneen ja koko ajan enemmän järkkyvän, syyllisyyttä kantavan miehen sisäistä monologia, kuin tehty juuri kuunneltavaksi!
Saision kieli on upeaa ja tarina kiehtova ja kiertyvä mysteeri: ovatko karmeat nuoruusmuistot totta vai sairastuvan mielen keksimää painajaista? Vaatiiko syyllisyys rikoksen sovittamista vai eikö olisikin parempi ettei vanhoista rikoksille tule enää uusia uhreja?